Taimiluettelo

Paljassiemeniset kasvimme:

Mantykasvit
Mannyt
Kuuset
Pihdat
Lehtikuuset

Sypressikasvit
Katajat
Tuijat
Hemlokit
Douglaskuuset

Koppisiemeniset kasvimme:

Kanervakasvit
Alppiruusut ja atsaleat

 

Paljassiemeniset kasvimme:

Heimo: Mantykasvit Pinaceae

Kunta: Kasvit  Plantae
Alakunta: Putkilokasvit  Tracheobionta

Kaari: Siemenkasvit 
Magnoliophyta
Alakaari: Havupuut 
Pinophytina
Luokka: Havupuut 
Pinopsida
Lahko: Mantymaiset 
Pinales
 

Suku: Pinus

Mannyt  

Suomessa luonnonvaraisena kasvaa ainoastaan metsamanty (Pinus sylvestris). Kaikkiaan   mantyjen sukuun kuuluu yli sata lajia, jotka ovat levittaytyneet suurimpaan osaan pohjoista pallonpuoliskoa. Mannyt viihtyvat aurinkoisilla kasvupaikoilla ja ovat monesti kasvualustansa suhteen vaatimattomia ja ovat ehka havupuista kestavimpia. Manty ei myoskaan varjosta aluskasvillisuutta yhta paljon kuin useimmat muut havupuut.  Useimmat mantylajit pyrkivat kasvattamaan vahvan paalujuuren ja voivat tunkeutua hyvinkin syvalle maaperaan. 

PikkuPuu kasvattaa: 

Pinus albicaulis  

Pinus aristata  -  vihnemanty 
Pinus banksiana  -  banksinmanty
Pinus cembra  -  sembramanty
Pinus contorta  -  kontortamanty
Pinus edulis  -  pahkinamanty
Pinus jeffreyi  -  jeffreyinmanty
Pinus lambertiana
Pinus monticola  -  vuoristovalkomanty
Pinus mugo  -  vuorimanty
Pinus mugo var. Pumilio  -  kaapiovuorimanty
Pinus peuce  -  makedonianmanty
Pinus ponderosa - keltamanty
Pinus pumila  -  pensassembra
Pinus strobiformis - uudenmeksikonmanty
Pinus sylvestris  -  metsamanty

alkuun

Suku: Picea

Kuuset

Kuusien sukuun kuuluu noin 40 pohjoisella pallonpuoliskolla kasvavaa lajia. Kuusilla on paasaantoisesti pintajuuristo ja ne ovat mantylajeja herkempia juuristovaurioille. Toisaalta tuuhean kasvutapansa johdosta ne tarjoavat enemman nakosuojaa ja niiden varivalikoima on myos laajempi. Kuuset viihtyvat nuorina varjossa tai puolivarjossa, mutta kestavat kylla aurinkoistakin paikkaa kunhan pintajuuristo ei paase kuivumaan.

PikkuPuu kasvattaa: 

Picea abies  -  metsakuusi
Picea glauca  -  valkokuusi
Picea glauca var.
Densata  -  valkokuusen kaunis muoto
Picea engelmannii  -  engelmanninkuusi
Picea glehnii  -  glehninkuusi
Picea jezoensis  -  ajaninkuusi
Picea koraiensis  -  koreankuusi
Picea mariana  -  mustakuusi
Picea omorika  -  serbiankuusi
Picea pungens 'Glauca'  -  hopeakuusi
Picea rubens  - 
punakuusi

alkuun

Suku: Abies

Pihdat

Pihtojen sukuun kuuluu noin 45-55 lajia. Pihdat risteytyvat keskenaan helposti, mika aiheuttaa lajimaarittelylle haasteita. Pihtoja kasvaa lahinna pohjoisella pallonpuoliskolla. Usein pihtoja kutsutaan jalokuusiksi, koska ne ovat hyvin kauniita. Pihdan erottaa kuusesta siita, etta sen neulaset ovat katellessa pehmeita. Puiden korkeus vaihtelee 10-80 metrin valilla ja niiden kavyt kasvavat puun latvassa pystyasennossa. Pihtoja on myos aiemmin kutsuttu jalokuusiksi. Pihtojen risteymat ovat monesti mielenkiintoisia ja niista on hyva etsita puistoihin ja puutarhoihin sopivia kauniita jalostuslinjoja. 

Mielestani kauneimmat puutarhaan sopivat pihdat kasvavat luontaisesti Aasiassa ja ne ovat myos pieni- ja hidaskasvuisempia kuin Pohjois-Amerikkalaiset, Siperialaiset tai Kaukaasialaiset lajit.

Erityisesti suosittelen tutustumaan seuraaviin aasialaisiin lajeihin: Japaninpihta (Abies veitchii), Honsunpihta (Abies mariesii), Koreanpihta (Abies koreana), Nikoninpihta (Abies homolepsis) ja Ussurinpihta (Abies holophylla).

Uuden mantereen (Amerikka) pihdoista Virginianpihta (Abies fraserii), Lannenpihta muotoineen (Abies lasiocarpa), Balsamipihta (Abies balsamea) ja pihtojen kuningattareksi mainittu  Purppurapihta (Abies amabilis) ovat myos todella kauniita. 

 

Talla hetkella valikoimiimme kuuluvat seuraavat lajit: 

Abies amabilis  -  purppurapihta
Abies balsamea  -  palsamipihta
Abies concolor  - 
harmaapihta
Abies fraseri
i  -  virginianpihta
Abies grandis  - 
jattipihta
Abies holophylla  - 
ussurinpihta
Abies homolepsis  - 
nikoninpihta
Abies koreana  -  koreanpihta
Abies lasiocarpa  -  lannenpihta
Abies mariesii  -  honsunpihta
Abies nordmanniana  -  kaukasianpihta
Abies phanerolepsis  
Abies procera  - aitopihta
Abies sibirica  -  siperianpihta
Abies veitchii  -  japaninpihta

alkuun

Suku: Larix

Lehtikuuset 

Lehtikuusia (Larix)  tunnetaan 10-14 lajia, alalajia tai muunnosta. Ne kasvavat luontaisina pohjoisen pallonpuoliskon viilealla havumetsavyohykkeella. Lehtikuusten levinneisyysalue ulottuu monin paikoin pohjoiselle tai alpiiniselle metsarajalle. Kaikkia lajeja kasvitieteilijat eivat pida omina lajeinaan; ennen lehtikuuset jaettiin kahteen ryhmaan kapysuomujen pituuden mukaan, mutta uudemmat geneettiset tutkimukset eivat tue tata jakoa. Nykyaan lehtikuuset jaetaankin Uuden ja Vanhan maailman lajeihin ja kapyjen ja kapysuomujen kokoa pidetaan vain sopeutumina ymparistoon. Lahes kaikki lajit risteytyvat keskenaan jos niita kasvatetaan lahekkain, tunnetuin naista hybrideista on Larix x marschlinsii joka on syntynyt L. decidua ja L. kaempferi-lajien risteytymana. Monet hybridit ovat erittain kauniita ja suositeltavia puistoihin.

Lehtikuuset poikkeavat muista havupuista siina, etta ne varistavat neulasensa syksyisin. Lehtikuusia on kaytetty paljon maisemapuina puistoissa ja pihoilla osin ehka myos siksi, etta lehtikuusessa nakyy vuodenaikojen vaihtelu voimakkaana. Kevaalla neulasten puhjetessa puut ovat helean vihreita ja syksylla kirkkaan keltaisia. Lehtikuusikoissa kasvaa syksyisin lehtikuusentatteja.

Lehtikuusen puuaines kelpaa moniin tarkoituksiin. Sita kaytetaan erityisesti  rakennuspuuna kohteissa, joissa tarvitaan lahonkestavyytta. Lehtikuusilla, kuten monilla muillakin puulajeilla, vain sydanpuu on lahonkestavaa. Pintapuu sen sijaan saa herkasti vari- ja lahovikoja. Lehtikuusten lahonkestavyys perustuukin pitkalti sen suureen sydanpuuosuuteen. Oman kasvatuskokemuksemme mukaan lehtikuuset ovat erittain kestavia ja viihtyvat aina varjoisasta kasvupaikasta aurinkoiseen.

Lehtikuusista PikkuPuu kasvattaa: 

Larix gmelinii var. Japonica  -  kuriilienlehtikuusi
Larix laricina  -  kanadanlehtikuusi
Larix lyallii
- lyallinlehtikuusi
Larix occidentalis  - 
lannenlehtikuusi
Larix sibirica  –  siperianlehtikuusi

alkuun

Heimo: Sypressikasvit -  Cupressaceae

alkuun

Suku: Thuja

Tuijat

Tuijat ovat sypressikasveihin (Cupressaceae) kuuluva havupuusuku. Sukuun kuuluu viisi lajia, joista kaksi on luonnonvaraisia Pohjois-Amerikassa ja kolme Ita-Aasiassa. Tuijien puunaines on kevytta, pehmeaa ja aromaattista. Sita voidaan tyostaa helposti ja se on hyvin lahonkestavaa. Tuijista saa kauniin aidan, joka pysyy nypittyna myos halutun kokoisena. Yhdistelemalla tuijia muiden havujen kanssa ne tuovat rehevan kasvutapansa kautta tukevuutta tilaan. Tuijasta on erilaisia muotoja pallomaisista pilarimaisiin ja erilaisia vihrean savyja. Se on myos osoittautunut hyvin talvea sietavaksi etenkin, jos kevatsuojaus tehdaan nuorempana huolella. Tuijat vaativat ravinteikkaan, mutta happaman maaperan eivatka nuoremmat tuijat viihdy suorassa auringonpaahteessa. Tuijasta saa hyvan ja tuuhean aidannekasvin.

Huom! Tuijien lehdet sisaltavat hieman myrkyllista tujonia, joten sita ei saa maistella. Tuijat ovat marjakuusien ohella sopimattomia lastentarhojen yms. pihoihin. 

Tuijien sukuun on aiemmin luettu myos idantuija (Platycladus orientalis), ent. Thuja orientalis, mutta nykyisin se sijoitetaan omaan  Platycladus -sukuun. Tuijille laheisia sukuja ovat myos Thujopsis ja Tetraclinis.

PikkuPuu kasvattaa seuraavia lajeja:

Thuja koraiensis  -  koreantuija
Thuja occidentalis  -  kanadantuija
Thuja plicata  –  jattituija

 alkuun

Suku: Tsuga

Hemlokit 

Hemlokkeja (Tsuga) tunnetaan kaikkiaan kymmenen lajia. Hemlokki kasvaa luontaisena Pohjois-Amerikan lansi- ja itaosissa seka Japanissa ja Himalajalla. Hemlokit ovat varjopuita eivatka viihdy avoimilla kasvupaikoilla etenkaan nuorina, mutta vanhempina ne ovat erittain kestavia. Hemlokeista vuorihemlokki on ainoa, joka suorastaan vaatii auringon paistetta ja se ei kesta kovin varjoisilla paikoilla. Luontaisilla levinneisyysalueillaan hemlokkeja kaytetaan saha- ja paperipuuna ja ne ovat myos kauniita koristepuita. Hemlokin saa  karsivallisyydella myos viihtymaan puutarhan aurinkoisessa osassa, mutta totuttaminen taytyy tehda hitaasti. Monesti hemlokit saattavat karsia pienistakin kasvupaikan olosuhteiden muutoksista. Hemlokin latvus on kauniin nuokkuva ja sen neulaset peilaavat aurinkoon pain eli sita istutettaessa on syyta huomioida auringonvalon tulosuunta. Erittain kaunis yhdistettyna tuijien ja muiden havujen kanssa.

PikkuPuu kasvattaa:

Tsuga canadensis   -   kanadanhemlokki
Tsuga diversifolia  -   japaninhemlokki
Tsuga heterophylla -  lannenhemlokki
Tsuga mertensiana  -  vuorihemlokki

 alkuun

Suku: Pseudotsuga

Douglaskuuset 

Douglaskuusien sukuun luetaan kuuluvaksi 5 lajia, 3 lantisessa Pohjois-Amerikassa ja 2 itaisessa Aasiassa. Douglaskuusi kasvaa luonnonvaraisena uudella mantereella lantisessa Pohjois-Amerikassa ja siella Kanadan Brittilaisesta Kolumbiasta Yhdysvaltojen Kaliforniaan ja Meksikoon asti. 

Laji jaetaan kahteen alalajiin: lahempana rannikkoa kasvava subsp. menziesii esiintyy lahes merenpinnan tasolta 1800 metrin korkeuteen ja on maailman toiseksi pisimmaksi kasvava puu punapuun jalkeen: se saavuttaa yleisesti 60-75 metrin pituuden ja jopa noin 1,5-2 metrin paksuuden. Pisin yksilo on 100,3 metria pitka ja paksuin 4,85 metria lapimitaltaan. Pisin koskaan mitattu ja valitettavasti kaadettu puu on ollut yli 140 metria pitka. Douglaskuusi elaa yleisesti yli 500 vuotiaaksi ja parhaimmillaan 1000 vuotiaaksi. Harmaadouglaskuusi subsp. glauca esiintyy Kalliovuorilla pohjoisosien 600:sta metrista aina etelan 3000 metriin saakka ja se myos jaa pienemmaksi kuin rannikon alalaji, mutta voi saavuttaa jopa 1200 vuoden ian. 

Douglaskuusen puuaines on kauniin punertavaa ja se onkin eras arvostetuimmista rakennuspuista. Sahatavarana sita kutsutaan usein oregoninmannyn (Oregon pine) nimella.  Suomessa douglaskuusi on parhaita vieraita puulajeja metsatalouskayttoon ja menestyy Keski-Suomea myoten. Koristepuuna sita on kaytetty melko vahan. Kokonsa puolesta se sopii hyvin suuriin puistoihin ja esimerkiksi eduskuntatalon oikeassa reunassa Mannerheimintien puolella kasvaa muutama suuri douglaskuusi. Pisimmat yksilot Suomessa ovat n. 30 metrisia.

PikkuPuu kasvattaa:

Pseudostuga menziesii  -  douglaskuusi

 alkuun

 

Koppisiemeniset kasvimme

Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Mognoliophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokat:   Kaksisirkkaiset Magnolipsida
               Yksisirkkaiset: Liliopsida

Heimo: Kanervakasvit

Suku: Rhododendron

Alppiruusut ja atsaleat

Alppiruusut (Rhododendron) kuuluvat Kanervakasviheimoon (Ericaceae), joka on myos kasvikunnan suurimpia sukuja. Kuvattuja alppiruusulajeja lienee n. 1200, mutta systematiikkaa uudistettaessa lajeja yhdistamalla on monista aiemmin lajeina pidetyista tullut alalajeja tai muunnoksia. Niinpa nykyisin suvussa katsotaan olevan lahes 1000 lajia. Suomessa on kokeiltu n. 100 alppiruusulajia ja alppiruusujen jalostaminen ja harrastus lisaantyy maassamme koko ajan.  

Alppiruusuista suurin osa on alun perin kotoisin pohjoisen pallonpuoliskon vuoristoisilta alueilta. Himalajan alueella esiintyy suurin lajivalikoima ja kaikkiaan Ita-Aasian alue  on rikasta alppiruusualuetta. Atsaleat ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta ja osa niista on kesavihantia, osa ainavihantia. Myos ns. puoli-ikivihantia lajeja tunnetaan: niille on tyypillista, etta osa lehdista sailyy pensaassa lapi talven. Pienimmillaan alppiruusut voivat olla maanmyotaisia varpuja tai kookkaimmillaan lahes 20 - 30-metrisia puita.

Yhteista alppiruusuille on se, etta ne eivat pida seisovasta vedesta eli niiden juuristolle on hyva tarjota hyvin vetta lapaiseva kasvualusta. Useimmat alppiruusut kasvavat vuoristoisilla paikoilla ja vaikka niita pidetaan yleisesti happaman maanperan kasveina, on huomioitava, etta pelkka turve ei ole riittavaa, vaan niiden kasvualustassa on syyta olla hieman kivennaista ja kariketta. 

PikkuPuu kasvattaa:
Rhododendron aureum -  ohotanalppiruusu
Rhododendron Brac. Ssp. Tigerstedtii  -  mustilanalppiruusu
Rhodadendron camtschaticum  -  kamsatkanalppiruusu
Rhododendron catawbiense  -  puistoalppiruusu
Rhododendron dauricum 
Rhododendron luteum  -  kelta-atsalea
Rhododendron mucronulatum 
Rhododendron ponticum 
Rhododendron schlipenbachii  -  kuningasatsalea
Rhododendron ungernii 
Rhododendron hybrideja 
Atzalea hybrideja 

 alkuun

takaisin ylos